Elämän yksinkertaisuus on se vaikea.
Teksti on ette tietää taitheen. Tiete ei koskhaan saata tutkia kokonaisuutta. Vain sanaparret, arvoitukset ja kuvaukset ulottuvat sinne. Kasuvet ei mene kertoa. Taije on kehno osissa. Tykkäämä tetaljista, vaikka tunnema mysiikin. Ihminen on kuin symfuniorkesteri joka pellaa kaikkia instrymenttiä samala aikaa. Met saatama vain kuunella yksityisiä fiuulia, trympeettiä ja baasia. Tiete kertoo instrymentistä jokka pellaavat nuotitten mukhaan. Taije hahmottaa symfuniin ja orkesterin ilman nuottia jonka pittää tuntea ja kokea. Tietheentaije kerrää toortanpalasia toorthaan jota koko aijan leivothaan.
Kirja yhistää taitheen muotossa mitä olen kirjottanu sosialistisesta individualismista ja luovuuesta. Niin kans alkuperäsestä luojankielestä ja uuesta johtajankielestä mitä opima koulussa. Osa 1 neljästä.